Päijänteen purjehtijoita alkoi jo 1960-luvun lopulla kiehtoa ajatus kilpailusta, jossa purjehditaan Päijänne päästä päähän.
Vuoden 1972 syksyllä Ruskapurjehduksen jälkeen Heinolan Pursiseuran saunan löylyissä ajatus kypsyi lopullisesti. Sen toteuttamiseksi Urpo Keskinen kokosi seuraavan vuoden alussa Päijänteen alueen purjehdusseurojen edustajat Vääksyyn neuvottelemaan Päijännepurjehduksen järjestämisestä jo seuraavana kesänä.
Koska idea oli pyörinyt purjehtijoiden mielessä useita vuosia, toteutuspäätös syntyi helposti. Perinteitäkin oli vaalittavina. Päijänteen Tehinselällä Sysmän edustalla järjestettiin jo vuonna 1886 Suomen ensimmäinen sisävesien purjehduskilpailu.
Ensimmäinen Päijännepurjehdus
Ensimmäinen Päijännepurjehdus starttasi Vääksyn kanavan edustalta heinäkuun 21. päivänä 1973.
Ensimmäisen Päijännepurjehduksen voitti lahtelainen Juhani Boman H-veneellään, muista osanottajista voisi mainita kolmanneksi sijoittuneen JVS:n Ilkka Liljan Lightningillaan. Matkaan Vääksystä Jyväskylään Äijälänsalmen suulle kului yli vuorokausi. Sekä kipparit että venetyypit ovat sittemmin tulleet Päijännepurjehduksessa hyvin tutuiksi.
Päijännepurjehdus houkutteli alusta alkaen runsaasti purjehtijoita mukaan. Siitä muodostui muutamassa vuodessa yksi Euroopan sisävesien suurimpia purjehdustapahtumia. Parhaimmillaan mukana on ollut noin 260 venekuntaa. Päijänteen suuret selät, kapeikot ja monet saaret tekivät kilpailureitin luonnostaan monipuoliseksi ja vaihtelevaksi.
Miksi Päijännepurjehdus kiehtoo?
Kilpailun osanottajat ovat sekä rauhallisia perhepurjehtijoita että viimeisistä sekunneista rajusti taistelevia miehistöjä. Päijänteen veneilijöiden kesään Päijännepurjehdus kuuluu vakiotapahtumana, mutta joka kesä Päijänne-ruorista tullaan kisaamaan myös rannikolta.
Miksi Päijännepurjehdus sitten jaksaa vuodesta vuoteen kiinnostaa satoja purjehtijoita? Siteerataan Juhani Bomania: ”Keskikesän rajut ukkosmyrskyt ja toisaalta tumman kesäyön hiljainen, tuntikausien tyven ovat opettaneet nöyräksi luonnonvoimien tarkkailijaksi”.
Päijännepurjehduksen kiehtovuus perustuu varmasti sen haastavuuteen, mutta samalla turvalliseen mittakaavaan. Harvoinpa sen enempää retkipurjehtija kuin kilpailijakaan matkaa läpi kesäyön kapeita saaristoväyliä pitkin. Päijänteen kesien mieliinpainuviin hetkiin kuuluukin venearmadan muuttuminen hiljalleen eteneväksi, kesäyössä mutkittelevaksi kulkuvalojen jonoksi.
Kuvassa: Matkaa tehdään vuoden 2002 kevyissä tuulissa, etualalla Nikea (FIN 14364) kipparinaan Samppa J. Salminen, isopurjeen takana myös Keke Tulomäki ja leen laidalla Tero Kotimäki, seura JVS.
Venekoot kasvavat
2000-luvulle tultaessa ei 1980-luvun 250 veneen osanottajamääriin enää päästä. Yksi syy tähän on venekokojen kasvaminen: kun alkuaikoina H-vene edusti Päijänteen järeintä purjeveneluokkaa, nykypäivänä yhteen veneeseen nousee kahden H-venemiehistön kokoinen kaveriporukka. Kilpailun kiehtovuutta se ei vähennä: rannalla on yhä tunnelmaa, ja lähtön jälkeisissä kapeikoissa ahdasta.
Jos ovat veneet kehittyneet, ovat parantuneet satamapalvelutkin. Sekä eteläisen tukikohdan Padasjoen että pohjoisessa Jyväskylän saaristokaupunginosa Säynätsalon satamat palvelevat veneilijöitä hyvin.
Kun kisa käydään vuorovuosin etelästä pohjoiseen, tarjoaa pakollinen reissu toiseen suuntaan mukavan lomamatkan, jonka kuluessa voi pistäytyä Päijänteen muiden pursiseurojen retkisatamissa.
Lisää tietoa Päijänteestä ja Päijännepurjehduksen historiasta löytyy Pentti Pesarin, Urpo Keskisen, Jukka Leinosen ja Ilkka Liljan toimittamasta ”Päijännepurjehduksen vuosikymmenet” -kirjasta. Kirjaa myydään Päijännepurjehduksen lähtö- ja maalipäässä sekä Päijänteen alueen kirjakaupoissa.
Kirjoja voi myös tilata suoraan Lahden Purjehdusseuran toimistosta, lps@lahdenpurjehdusseura.fi
Päijännepurjehdus 